life isn't supposed to be perfect

Tää viikko on ehdottomasti ollu rankin tähän mennessä ja päätin tulla tekee nyt vaan pikapäivityksen siitä etten tiiä millon aion seuraavan kerran postata. Ehkä jo huomenna, ehk viikonloppun, viikon pääst tai parin. Sillon ku insipiroi. Ja kuten jo aiemmin sanoin elämä alkaa menee tääl nii henkilökohtaseks et on vaikeet kirjottaa asioist ku kaikki liittyy kaikkeen ja en haluu jakaa sitä kaikkee kaikkien kaa. Lyhyesti sanottuna oon tehny vähän tyhmii päätöksii tääl välil ja niistä sit kans kärsitään mikä on ihan okei. Oon itkeny täl viikol enemmän ku kerran ja en tiiä millon oisin viimeks itkeny yhtä paljon ku maanantaina. Seuraavana aamuna menin kuitenki iha reippaasti kouluu vaik silmät oli turvonneet ja vatsaa särki ja oksetti. Ihmeen hyvin oon kyl omast mielest pärjänny ja ottanu nää asiat vastaan. Äiti sun ei tarvii nyt huolestuu yhtää mistään ja sun ei tarvi laittaa mulle facebookis viestii siitä kuinka huolissaan sä oot, kaikki on hyvin. Mul on tääl vara äiti joka osaa kans auttaa (ja ei, se ei oo korvannu sua mut sanon nyt vaa sen takii et sun ei tarvii huolestua!! jos jotain ois oikeesti tosi pahasti vialla niin mä lupaan et mä kerron sulle!)

Täl viikol kans tajusin ekan kerran et mun parhaat kaverit jotka yleensä tietää musta kaiken mitä minä hyvänsä hetkenä teenki, nii ne ei enää tiiä mun juttui samal taval. Tajusin tän ku Sara laitto mulle facebookis viestii yhest jutust ja se juttu oli jo menny ja mul tuli hirvee suuttumuksen tunne ku se ei ollu peril mun asioist. Mut ku asuu toisel puolel maailmaa nii joskus on vaa vähä vaikeet pysyy peril toisten asioist... No mut anyways. Oonpahan nyt ainaki tajunnu et en vois olla kiitollisempi et oon eläny koko elämäni Helsingissä. Oon ain kelannu et se on pieni paikka mut oottapaakahan vaa ku tuutte 30tuhannen asukkaan kaupunkiin. Tääl sana kulkee nopeemmin ku mun ajatukset ja sen kyl huomaa.. Nii ja oon kans oppinu arvostaa sitä et ku me mennää 16 vuotiain lukioo nii me osataa käyttäytyy aikuisin ja meit myös kohdellaa samal taval. Tääl ku mennää lukioo 14 vuotiain nii se on sit iiiihan eri tarina. Mut nyt en jaksa kertoo siit enempää vaa meen kattoo CMA't loppuun ja sit pesen hampaat ja meen nukkuu. Pärjäilkää kaikki rakkaat siel suomen päässä, mäki täällä yritän.
Much love