Take me to your best friend's house I loved you then and I love you now

Heippa kaikki rakkaat, oli nyt pakko tulla päivittelee koska huomen oon lähössä taas floridaan ja en tiiä pääsenks siel sit taas nettii ollenkaa! Loma tosiaan alko tossa parisen viikkoa sitte, graduation ja kaikki on koettu jenkki tyyliin ja kesälomaa oon viettäny jo mukavan hetken. Oon suurimmaks osaks vaa hengaillu kavereitten kaa, ollu country clubil ottamas aurinkoo ja ku tuli kylmä nii mentii saunaa lämmittelee. Eilen ja tänää oon ollu töissä, keränny vähän taskurahaa jotka menee pariin "projektiin" jotka on mulla tiedossa heh heh :) Sit oon katellu lentoja heinäkuuta varten Berliinii, oon nii innoissani et pääsen tapaa taas kaikkii vaihtari kavereit! Ja päivii lasken joka päivä alas ja joka päivä oon enemmän innoissaa sekä surullinen. Tää on kyl nii hirveetä ku haluun koko ajan iha hirveesti kotii mut mikää ei oo kyl koskaa pelottanu enemmän ku kotiinpaluu! Kuulostaa tyhmält mut tiiän et muut vaihtarit ymmärtää... Oon tosissani harkinnu et tuun tänne collegee varten, eli jos saan vaa jonkun hyvän scholarshipin nii tarkotus ois viettää tääl sit se 2 tai 4 vuotta lukion jälkee. Et en kyl sillee ajattele et tää on loppu, ku tiiän et oon tulossa takas, vaikka yritänki päästä Californiaa. Mut jos en pääse sinne nii yritän päästä yhteen taide collegeen GA's, nii oisin sit tääl taas lähel kaikkii kamsui :) Mut en nyt aio get ahead of myself vaan meen tilanteen mukaan, täs on viel 2 vuot aikaa feilaa lukio...haha ei nyt sentää, mul on motivaatio koulun suhtee nyt niin korkeella et huh huh! Ja sopivasti täs nyt kesäloma... toivotaan et jatkuu elokuuhun asti!!

Hmm mitäs muuta voisin kertoo. Kotona mä aina kokkailen iha hirveesti ja oon täs viimeset pari kuukaut ollu iha hädissäni et miten jaksan oottaa et pääsen kotiin asti et saan tehä taas ruokaa joka päivä. Mun vanhemmat ja kaverit voi siis valmistautuu läskistymää... Ja syy miks en tääl tee ruokaa on yksinkertasesti et tää keittiö vaa tuntuu mulle nii oudolt, vaik tää onki mulle koti nii oma keittiö pitää olla oma keittiö! Vihaan tehä ruokaa muitten talois...kuinka tyhmält toi kuulostaaki nii ei kiinnosta haha. Kivaa selitystä täs nyt taas ku en oo hetkee kirjotellu :) Hih. Kivaa kyl päästä taas floridaa et pääsee pois kotoot hetkeks, ja ei sit taas tiiä millo pääsee siel osavaltios taas käymää! Ja saattaa kans olla vikoi kertoi et oon Alabamas, ku ei tuu toiste siel varmaa hirveesti ajeltuu haha. Sen näkee sit tulevaisuudes :) Nyt vois kyl mennä nukkuu ku aamul pitää herätä aikasee pakkailee ja aamul käyn noil mun työrahoil hakemas jotain muksaa itelleni ja Becca tulee meille hetkeks chillaa ku sen sit sitä nää taas viikkoo! Ainii en tainnu ees kertoo et mun 2 siskoo ja isä lähti jo keskiviikkon, me ollaa nyt vaa oltu tääl mun äitin ja nuorimman siskon kaa! Pieni välihuomautus vaan haha. Öitä, huomenna sit oottaa rankka 6h ajomatka, jeeeee...

nobody knows what lies behind the days before the day we die

Yks viimesimmist valokuvaustöistä mitä meijän piti koulussa tehdä.

Kesäloma. En voi uskoo et aika meni näin nopeesti mut nyt oon lomalla !! Jeeeee. Mä oon viel menos ens viikolla kouluun tekemää valokuvausjuttuja mut muuten tää vuos on iha purkissa. Tänää on goodbye senior dance ja mun pitäs olla jo valmistautumassa eli adiooos! Tuun kirjottelee sit taas paremmal ajal :)

But even the sun sets in paradise

Pari mun vaihtarikaverii laitto tänää facebookkiin tän statuksena ja iski kyl nii kovaa et pakko jakaa täälläki. Tää on just NIIN sitä mitä on tullu mietittyy parin viimesen viikon aikana.


‎"A year has passed and now we stand on the brink, of returning to a world where we are surrounded by the paradox of everything and yet nothing being the same.In a couple of weeks we will reluctantly give our hugs and, fighting the tears,we will say goodbye to people who were once just names on a sheet of paper to return to people that we hugged and fought tears to say goodbye to before we ever left.We will leave our best friends to return to our best friends.We will go back to the places we came from, and go back to the same things we did last summer and every summer before.We will come into town on that same familiar road, and even though it has been months, it will seem like only yesterday.As you walk into your old bedroom, every emotion will pass through you as you reflect on the way your life has changed and the person you have become.You suddenly realize that the things that were most important to you a year ago don't seem to matter so much anymore, and the things you hold highest now, no one at home will completely understand.Who will you call first?What will you do your first weekend home with your friends?Where are you going to work?Who will be at the party Saturday night?What has everyone been up to in the past few months?Who from school will you keep in touch with?How long before you actually start missing people barging in without calling or knocking?Then you start to realize how much things have changed, and you realize the hardest part of being an exchange student is balancing the two completely different worlds you now live in, trying desperately to hold on to everything all the while trying to figure out what you have to leave behind.We now know the meaning of true friendship.We know who we have kept in touch with over the past year and who we hold dearest to our hearts.We've left our worlds to deal with the real world.We've had our hearts broken, we've fallen in love, we've helped our best friends overcome eating disorders, depression, stress, and death. We've lit candles at the grotto and we've stayed up all night on the phone just to talk to a friend in need.There have been times when we've felt so helpless being hours away from home when we know our families or friends needed us the most, and there are times when we know we have made a difference.Just weeks from now we will leave.Just weeks from now we take down our pictures, and pack up our clothes.No more going next door to do nothing for hours on end. We will leave our friends whose random e-mails and phone calls will bring us to laughter and tears this summer, and hopefully years to come.We will take our memories and dreams and put them away for now, saving them for our return to this world.Just weeks from now we will arrive.Just weeks from now we will unpack our bags and have dinner with our families. We will drive over to our best friend's house and do nothing for hours on end.We will return to the same friends whose random emails and phone calls have brought us to laughter and tears over the year.We will unpack old dreams and memories that have been put away for the past year.In just weeks we will dig deep inside to find the strength and conviction to adjust to change and still keep each other close.And somehow, in some way, we will find our place between these two worlds.In just weeks.Are you ready?"....


Mä en tosiaan tiiä oonko valmis. Tää on ihan hirveetä ku mieliala muuttuu ihan kirjaimellisesti kahen sekunnin välein. Eka innostun ihan jokasest asiast mikä odottaa suomes, OMA PERHE, parhaat kaverit, hyvä ruoka, kesäfiilis, oma koulu, oma sänky ja huone, vapaus, ja aahhhh siis ihan vaan kokonaisuutena suomi. En vois olla enemmän innoissaa. Sit alan miettii et miten ihmees mun olis tarkotus jättää mun jenkkiperhe, parhaat kaverit, southern ruoka, school spirit, ja jenkkinä oleminen. Mä oon niin omaksunu mun roolin jenkkityttönä, et en tiiä miten pystyn palamaan olemaan se sama vanha Tua. Tietenki oon muuttunu ihan hirveesti, vaikka oon pysyny samana ihmisenä. Ulkosesti tuun just olee kaikille se sama ihminen, koska näytän suht samalta (parista lisäkilosta huolimatta, heh), möläyttelen vielki tyhmii juttui äänee iha väärää aikaa, teen maailman ihmeellisimpii äänii ja joskus ruokaillessa unohdan käytöstavat... Mut ne mun kaverit jotka on siel kotona sit läheisempii nii tulee huomaa et mä oonki oikeesti iha eri ihmine, sit ku oikeesti istutaan alas ja vaa jutellaan. Oottakaapa vaan sit sitä.

Oli vaihteeks taas vähä more emotional viikonloppu, itkin litratolkulla monesta monesta eri syystä, mut sit nauroin kans sen eestä. Joskus ei voi vaa selittää sitä et mist noi kaikki tunteet tulee, mut yhtäkkii onki sit vaa pakko itkee. Hyvänä esimerkkinä olis ku me oltii Hawaiil, juteltii siin Nean, Leon ja Waltterin kaa mitä on ikävä suomesta eniten, ja alettii puhuu karjalanpiirakoist. En ees ollu ajatellu niit siin vaihees viimesee 7 kuukautee, mut jos tunnette mut tiiätte paljo rakastan niit...joten aloin sit vollottaa keskel hotellin aulaa, itkien karjalanpiirakoitten perään :) Tämmöstä tääl siis välil joutuu kokemaan haha.
Oon nii innoissani siitä et pääsen taas oman äitin sylii et ei mitää rajaa. Mä en pysty ees ajatella sitä koska muuten mä ostaisin lentolipun nyt heti suomee et pääsisin vaa kerran halaa sitä. Mut ei enää pitkä aika!!! Vähän päälle kuukaus ja sit oon taas siellä ja valitan et haluun takas tänne.. Minkäs sille voi. It's called life.
Love y'all and can't wait to see every single one of you finnish people <3

I'm a little drunk on you and high on summertime

Aattelin tulla nyt tosi pikapäivityksen tulla tekemää sillä informaatiolla et huomenna alkaa vika viikko amerikkalaisessa lukiossa. Huh huh ku aika on menny kyl nopee.... Tosiaa 5 päivää kouluu enää, ja vika viikko ku senioreil ei oo kouluu nii meil on vaa jotai juhlii :) Kelpaa! Perjantain meil on sit kans vikat koulun tanssit yhyyyyy. Mut ne on kuulemma kans hauskimmat eli en jaksa oottaa!! Hmm tosiaan täs viel oon koneel sen takii ku valkkailin kuvii mun photoshop assignmenttii varten. Mul on nyt 5 päivää aikaa saada kaikki valmiiks koulus joten ei toki stressaa yhtää tai mitää... Mul on valokuvaukses viel nii mont juttuu tekemät, mut onneks mun maalaus tunnil mun pitää vaa finish mun vika maalaus ja sit oon done nii voin tehä muit juttui sit sil tunnilla :) Nyt on kyl nii väsy et pakko mennä nukkuu :-D Yritän tulla päivittelee pian lisääää mut katellaa, stressailen varmaa koulujuttui vaa koko viikon nii saa nähä mitä tapahtuu!!

ps 50 PÄIVÄÄ JA OON SUOMESSAAAAAAAAAA
pps oottakaa vaa sitä ku tuun takas ja tuon mukanani southern accentin, southern foodin sekä country musicin... mä nään jo parin kaverin ilmeen pelkäst tost ajatuksesta :)