Sain äitiltä tänään pari kannustavaa sanaa blogin jatkamiselle. Joten ole hyvä äiti. Tarinani jatkuu....
Koeviikko on menny ihan hirveen nopeesti. Tai no siis tässähän on yks koe vasta takana ja kolme eessä. Mut silti. Huomenna matikan kokeen jälkee pääsen leffaa rentoutuu, ja illaks meen kavereitten tupareihin punavuoreen. Kiva päivä siis tiedossa! Tän päivänen ajotunti suju mun mielest tosi hyvin, ihanaa ku alkaa olla jo mukava olo siinä ratin takana eikä oikeen tarvi stressailla mitää kytkimen tai vaihteiden käyttöö, se tuntuu jo ihan luonnolliselt. Sit ku pitää huomioida muu liikenne nii mulla on ehkä vähä ongelmii viel hehe. Kuukauden päästä pitäis kuitenki olla kortti kädessä! IIIIK. Kuka tulee mun kaa sit heti käymää Starbucksis? Oon nimittäin päättäny et se on mun eka kohde sit ku oon saanu kortin haha :)
Parasta tällä hetkellä on se, et mun paras kaveri pääsee vihdoin ja viimein pois huomen sairaalasta. Toivon mukaan vielä pysyvästi. Tyhmää on, että mun toinen paras kaveri asuu toisella puolella maailmaa niinku otsikossa jo kirjotin. En jaksa oottaa ens kesää, että Kelsie ja toivon mukaan mun siskot tulee käymään täällä. Sain tänään kans kuulla, että yks mun jenkki kavereista tulee ehkä sen collegen mukana käymään suomessa :-) Olis niin siistii jos se pääsis käymää tääl ja voisin viedä sitä ympäri Helsinkii haha.
Väsymys alkaa viemään mukanaan joten ehkä olis hyvä lopettaa tähän ja antaa aivojen laskee yön aikana matikkaa nukkuessa :-) öitä maailma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti